Luontokokemusten merkitys lapselle

Ympäristökasvattajille on intuitiivisesti selvää, että luonnonmukaisessa ympäristössä leikkiminen ja luonnon kokeminen on tärkeää lasten kehittymiselle. Mutta kuinka hyvin todella tiedostamme yhden ympäristökasvatustyön tärkeän perusteen – luonnon merkityksen sekä henkiselle että fyysiselle hyvinvoinnillemme?

Olemmeko ottaneet tarpeeksi vakavasti elämäntavassamme tapahtuneen muutoksen? Lapset ja nuoret viettävät yhä enemmän aikaa sisällä ja luontokokemukset jäävät vähiin.

Sain äskettäin tilaisuuden osallistua päivähoidon henkilöstön koulutustapahtumaan, joka järjestettiin Helsingin sosiaaliviraston varhaiskasvatussuunnitelmatyön tueksi. Tehtäväni oli kertoa luonnon merkityksestä lapsen kehitykselle.

Aloitin esitykseni kysymällä osallistujilta, kuinka moni kokee, että lasten luonnossa viettämä aika on vähentynyt oman lapsuuden ajoista. Kaikki nostivat käden ylös.

Seuraavaksi kysyin: Kuinka moni on huolestunut tästä muutoksesta? Taas kaikki kädet nousivat.

Edelleen kysyin, onko kukaan kuullut, lukenut tai saanut muuta kautta tietoa siitä, miten runsastunut sisällä olo ja vähäinen luonnossa vietetty aika vaikuttaa lasten kehitykseen. Kaikki puistelivat päätään… vain yksi lähes kolmesta sadasta osallistujasta muisteli, että koulusurmien yhteydessä oli jotain puhetta liiallisen virtuaalimaailmassa elämisen haitallisuudesta.

Luonnonympäristön moniaistisen kokemisen merkitys hyvinvoinnille

Näyttäisi siltä, että ammattikasvattajat ja todennäköisesti useimmat vanhemmatkin tuntevat sydämessään, että liiallinen tietokoneella palaaminen ja television katselu ei ole hyvästä, mutta sellainen tieto ja keskustelu, joka auttaisi ongelman käsittelemisessä ja siihen vaikuttamisessa, puuttuu täysin.

Richard Louv on jo vuonna 2005 koonnut kirjaansa Last Child in the Woods suuren määrän aiheeseen liittyviä eri alojen tutkimuksia. Tässä tiivistetysti joitakin tutkimustuloksia.

Runsaan television ja tietokoneruudun ääressä vietetyn ajan seurauksena aistimaailma typistyy ja oppimista ja elämäniloa ylläpitävän luontaisen ihmetyksen määrä vähenee. Runsas sisällä olo ennustaa vähäistä fyysistä aktiivisuutta ja korreloi positiivisesti lihavuuden kanssa. Liiallinen netissä oleminen vähentää sosiaalisia suhteita, lisää yksinäisyyttä ja riskiä sairastua masennukseen.

Luonnonmukainen moniaistinen ympäristö puolestaan lisää optimismia, luovuutta, itsenäisyyttä, itseluottamusta, keskittymiskykyä, yhteistyökykyä, myötätuntoa, turvallisuuden tunnetta ja ystävyyttä. Luonnonympäristössä lasten välinen hierarkia perustuu luovuuteen ja kekseliäisyyteen, eikä niin paljoa fyysiseen voimaan kuin yksitoikkoisemmassa ympäristössä.

Erityisesti vapaan, luovan ja tutkivan leikin on todettu olevan tärkeä tekijä lapsen kehitykselle. Lapsesta lähtevä, vapaa leikki toteutuu parhaiten luonnossa, joka tarjoaa mahdollisuuksia omaehtoiseen toimintaan ja itsensä haastamiseen.

Tutkimusten mukaan ne aikuiset, joiden ikkunasta avautuu näkymä, jossa on puita, pensaita ja muuta luonnonmaisemaa, suhtautuvat työhönsä merkittävästi innostuneemmin ja ajattelevat selkeämmin kuin ne, joiden näkymässä ei ole luonnonmaisemaa.

Tutkimustulokset yleiseen tietoisuuteen ja keskusteluun Suomessa?

Richard Louvin kirja on aiheuttanut havahtumista ja voimakasta keskustelua muun muassa Pohjois-Amerikan kasvattajien keskuudessa. Toivottavasti meillä herää vastaavanlainen keskustelu.

Kirja on painava puheenvuoro luonnon merkityksestä erityisesti lapsille ja nuorille, mutta ilman muuta meistä ihan jokaiselle. Se on puheenvuoro ympäristökasvatuksen, erityisesti luontokasvatuksen, tärkeydestä ja samalla haaste poliitikoille ja kaupunkisuunnittelijoille jättää luontoa myös kaupunkeihin.

Kaisa Pajanen työskentelee johtavana ympäristökasvattajana Helsingin kaupungin ympäristökeskuksessa. Tämä artikkeli on julkaistu alun perin Ympäristökasvatus-lehden numerossa 3/2011.

Tutustu:

Richard Louv: Last Child in the Woods. Saving Our Children from Nature-Deficit Disorder. Atlantic Books, London 2005.